Vain kaipuu Sun luokses
Luo Sun viimeisen maallisen kehtos, saavun kallehin pään painaen.
Sinun rintaasi vasten vain
nyyhkien, tunnen edessä lähtös on luo enkelten.
Vain kaipuu Sun
luokses ei jäljelle muuta, oo jäänyt Sun syksy kun luotain vei.
Sieluni tuska ei
sammua saata, oi kyynelten virta kun luokses veis.
Kätees pienoiseen
hellästi rakkain, tartun, tunne et kosketustain.
Suloposkias, kutrejas kalleinpain,
hyväilen, silti huuliltas ei sanaa vain.
Vain kaipuu Sun
luokses ei jäljelle muuta, oo jäänyt Sun syksy kun luotain vei.
Sieluni tuska ei
sammua saata, oi kyynelten virta kun luokses veis.
Viulus soinnut on
vaienneet, hiljaa, kaipuu soittimen lohduton tuo.
Enää kuulee se kaiut
nuo kaukaa, siellä mestari taivaisen soiton luo.
Vain kaipuu Sun
luokses, ei jäljelle muuta, oo jäänyt Sun syksy kun luotain vei.
Sieluni tuska ei
sammua saata, oi kyynelten virta kun luokses veis.
Kaiu ei askel
koivikkotiellä, silmäs suruisat iäks sammuneet.
Eivät pienoiset
lapsemme siellä, astu, unelmat kauneimmat on rauenneet.
Vain kaipuu Sun
luokses, ei jäljelle muuta, oo jäänyt Sun syksy kun luotain vei.
Sieluni tuska ei
sammua saata, oi kyynelten virta kun luokses veis.
Vain kaipuu Sun
luokses, ei jäljelle muuta, oo jäänyt Sun syksy kun luotain vei.
Sieluni tuska ei
sammua saata, oi kyynelten virta kun luokses veis.
Vain kaipuu Sun luokses (Teoston teosnumero 6928027)
Säveltänyt: Ari Tapio Kuivalainen Sanoittanut: Ari Tapio Kuivalainen
Joka päivä uutta tuo
tullessaan,, tarua ja todellista. Ihmislapsi nähdä saa kulkeissaan,, joskus
aikaa onnellista.
Sinun luonas päivää viettämääni vaihtaisi en tuhanteen. Olit
osa elämääni, olit kaunein osa sen.
Sinun luonas sydämeni ääni, helkkyi kielin
rakkauden. Olit osa elämääni, olit kaunein osa sen.
Muun kaiken unhoitin, ja
siksi kohtalo kosti, kun tähtitarhoihin se sinun sielusi nosti.
Hellin hoivaa
sydänystävääni kukkakumpu pienoinen. Olit osa elämääni, olit kaunein osa sen.
Muun kaiken unhoitin, ja
siksi kohtalo kosti, kun tähtitarhoihin se sinun sielusi nosti.
Hellin hoivaa
sydänystävääni kukkakumpu pienoinen. Olit osa elämääni, olit kaunein osa sen.
Säveltänyt: Lauri Jauhiainen-Kurki Sanoittanut: Lauri Jauhiainen-Kurki
Suvi päättyi, ja linnut
silloin, lensi maihin niin kaukaisiin. Tuli kaipaus syksyilloin, olin jälleen mä
yksin niin.
Olen vankina syksyn harmaan, ja on kaipuu vain seurassain.
Toinen
saanut on lämmön armaan, minä syksyltä kaipuun vain.
Nyt lailla lintujen en
lentää vois, mä kaipuun syksyisen kahleista pois.
Olen viimassa syksyn tuulen, ja
on syömmessäin talven jää.
Minä syömmeni sykkeen kuulen, mutta armastain nyt en
nää.
Minä kaipasin
kaukomaihin, kera lintujen lähteväin. Kun ne riensivät suurin parvin, minä
jälkeen vain yksin jäin.
Minä kaipasin kauas sinne, missä ainainen kesä on,
huolta huomisen miss ei tunne, miss ei syömmein ois rauhaton.
Jos lailla
lintujen, lähtisin pois niin silloin syömmessäin, ei syksyä ois.
Minä kerran
jos siivet saisin, niin mä matkaisin hetkeks pois, palatakseni tänne jälleen,
sua jälleen niin kaivaten.
Säveltänyt: Unto Mononen Sanoittanut: Rauni Kouta
Muistolles ystävä lauluni
tää, kaipuusta kertoen soimaan se jää. Todeksi vaikeaa uskoa ois, olet iäksi
mennyt sä pois.
Teimme retken yhteisen, ihmemaahan rakkauden. Elää saimme tuokion
onnellisen, meidän päivien kimalluksen.
Sinulle ystävä haastelen
näin, tyhjänä elämän nään edessäin.
Haaveemme kauneimmat rauenneet on, eessä
tiekin on tuntematon.
Teimme retken yhteisen, ihmemaahan rakkauden. Elää saimme
tuokion onnellisen, meidän päivien kimalluksen.
Kohtalo ankara arvaamaton,
haaveemme kauneimmat haudannut on.
Pienoinen kumpu vain kukkasineen, muistot
kauneimmat jäi sydämeen.
Teimme retken yhteisen, ihmemaahan rakkauden. Elää
saimme tuokion onnellisen, meidän päivien kimalluksen.
Säveltänyt: Esko Harden Sanoittanut: Kristiina Reiju
Maan korvessa kulkevi
lapsosen tie, hänt ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
vaan ihana enkeli vieressä käy, vaan ihana enkeli vieressä käy.
On pimeä korpi ja kivinen
tie ja usein se käytävä liukaskin lie.
Oi, pianhan lapsonen langeta vois, jos
käsi ei enkelin kädessä ois, jos käsi ei enkelin kädessä ois.
Maan korvessa kulkevi
lapsosen tie, hänt ihana enkeli kotihin vie.
Oi laps' ethän milloinkaan
ottaa sä vois, sun kättäsi enkelin kädestä pois, sun kättäsi enkelin kädestä
pois.
Säveltänyt: P. J. Hannikainen Sanoittanut: Immi Hellen
Allapäin nuo kauneimmat
ruusut, ne muistojeni tarhas yhä kukoistaa.
Niin moni tallaa jalkoihinsa vaan,
nuo tunteen kukat hellän taipuvaiset.
Niin moni tallaa jalkoihinsa vaan,
nuo tunteen kukat hellän taipuvaiset.
Taas mä riennän
muistojeni tarhaan, yön hetki hiljainen, en unta saada voi.
Oi kärsi sydän,
vieri kyyneleet, nuo hetkeks huojentaa mun rintaiseni.
Oi kärsi sydän, vieri kyyneleet, nuo hetkeks huojentaa mun rintaiseni.
Kukaan ymmärrä ei
sorrettua, yksinäni saan, tietäin mä vaeltaa.
Niin hyljättynä kaikilta mä oon, sen määrännyt
on kohtaloni varmaan.
Niin hyljättynä kaikilta mä oon, sen määrännyt
on kohtaloni varmaan.
Miksi näitä valitan ja
huokaan, kohtalolta saa, ei mitään tinkiä.
Jos kukat kuihtuis, elo tyhjää on,
ellen niitä kastella mä voisi.
Jos kukat kuihtuis, elo tyhjää on,
ellen niitä kastella mä voisi.
Säveltänyt: Arvo-Valte Palmroth Sanoittanut: Arvo-Valte Palmroth
Surun kyynel mun poskellain kimmeltää, on kuin maailmain särkynyt ois.
Hän vain tuskani
suuren voi ymmärtää, jolta rakkain on
lähtenyt pois.
Tiedän, etten voi
kestää, en voi kyyneltä estää, vaikka muistan kun
lausuit, et itkeä saa.
Suru täytyy mun
voittaa, uusi päivä nyt koittaa.
Miksi kohdallain
käynyt on näin, siihen vastausta en minä saa.
Vielä eilinen onnea
tulvillaan, suuret haaveemme yhteiset niin.
Suru, pettymys
jäljelle jäänyt on vain, rakkain multa kun
pois otettiin.
En voi lohtua
antaa, en voi murheita kantaa.Sinun luokses kuin
ennen, et luonani oo.
Aatos eiliseen
kulkee, muistot sieluuni sulkee.
Miksi kohdallain
käynyt on näin, siihen vastausta en minä saa.
Kätes kosketus
viimeinen, hellä vaan, hymyn pienen sä minulle soit.
Sanaa saanut ei rakkaani
huuliltaan, silloin tiesin sä lähtisit pois.
Valo sammui, näin liekin, eroon
meidät jos viekin, silti rakkaani
tiedän, hyvä siellä sun on.
Pääni rintaasi
painaa, olit mulle vain lainaa.
Miksi kohdallain
käynyt on näin, siihen vastausta en minä saa.
Säveltänyt: Tapani Peltoniemi Sanoittanut: Kauko Kaunisvesi
Tietään kulkiessaan, joku
lapsonen maan, kukan kauneimman tallata voi.
Vielä kuoltuaankin, kukka onnellisin,
hetken kauneinta hehkuaan loi.
Sinä kukkani hento, vain hetken elää sait, niin
määräsi kerran sun kohtalosi lait.
Sulta anteeksi sain, ethän syyttänyt lain,
sinun muistolles lauluni tein.
Meillä aikamme on, aina
tuntematon, sitä mietin, kun kuolleen sun näin.
Oispa loppuni mun, yhtä kaunis
kuin sun, saisin lähteä hymyillessäin.
Sinä kukkani hento, vain hetken elää
sait, niin määräsi kerran sun kohtalosi lait.
Sulta anteeksi sain, ethän
syyttänyt lain, sinun muistolles lauluni tein.
Sinä kukkani hento, vain hetken elää
sait, niin määräsi kerran sun kohtalosi lait.
Sulta anteeksi sain, ethän
syyttänyt lain, sinun muistolles lauluni tein.
Säveltänyt: Unto Mononen Sanoittanut: Unto Mononen-Saukki
Taas kuljen tyhjää
hiekkarantaa, yksin vaan. Pois rannan päivä laskee, taas yön tyhjän saan.
Pois
rannan tuuli jälkes vei. Hän kauas lähti, koskaan enää saavu ei.
Sun kanssas
päivät kaunehimmat, viettää sain. Vain meille hiekka hehkui, aallot lauloi vain.
Sun kanssas ihmeet rannan näin, on polte kuuman, hiekan aina, syömmessäin.
Vain
aallot karkeloi, kuu hehkui niin! Yö kukkain tuoksun toi, kun suudeltiin.
Ei
päivää ranta saa, se turhaa ois. Sun täytyi matkustaa, niin kauas pois.
Vain
aallot karkeloi, kuu hehkui niin! Yö kukkain tuoksun toi, kun suudeltiin.
Ei
päivää ranta saa, se turhaa ois. Sun täytyi matkustaa, niin kauas pois.
Taas kuljen tyhjää
hiekkarantaa, yksin vaan. Pois rannan päivä laskee, taas yön tyhjän saan.
Pois
rannan tuuli jälkes vei. Hän kauas lähti, koskaan enää saavu ei.
Säveltänyt: Joe Van Wetter Sanoittanut: Joe Van Wetter/Tuula Valkama
Mistä tunnet sä ystävän?
Onko oikea sulle hän? Anna meren se selvittää, kuka viereesi jää.
Ja jos
silloin, kun myrsky soi, vain sun kumppanis vaikeroi, vene lähimpään rantaan vie,
jääköön pois mikä lie!
Mistä tunnet sä ystävän?
Onko oikea sulle hän? Anna tunturin selvittää, kuka viereesi jää.
Kun on kaukana
kaikki muut, ja kun päättyvät pitkospuut, kuka rinnallas ruikuttaa, takaisin
mennä saa.
Mistä tunnet sä ystävän?
Onko oikea sulle hän? Ajat ankeimmat selvittää, kuka viereesi jää.
Kun on
sinulla vaikeaa ja kun tarvitset auttajaa, silloin ystävyys punnitaan, menee
muut menojaan.
Siitä tunnet sä ystävän,
kun on vierelläs vielä hän. Turhat tuttavat luotas ois, hävinneet pian pois.
Säveltänyt: Vladimir Vysotski Sanoittanut: Vladimir Vysotski/Juha Vainio
On viulu vaiennut, on
soitto rauennut mi ennen helkkyen herkästi soi.
Iloja ihmisten, suruja sydänten
kauneimman kaipuun ilmoille toi, niin kuin vain viulu soida voi.
Nyt viulu seinällään,
kaivaten yksinään muistelee häntä mi nukkui jo pois.
Hän ennen jousellaan,
hyväillen soitintaan, sen kielet sointuin hurmahan sai, kuin taitomies voi saada
vain.
Säveltänyt: Konsta Jylhä Sanoittanut: Viljami Nitttykoski
On jossakin, laulumme,
armahin, on alla jään, tallella toivokin.
On jossakin, kukkia niittyjen, on kaikki
nuo, unelmat, tunnen sen.
Kerran kohtaamme uudelleen, silloin kun kevät on
lauluineen.
Pois haihtukaa, lumet ja entinen, taas nousta saa, kukkaset toiveiden!
On jossakin, onnemme, armahin, kun uskot vain, kohtaamme jossakin.
Kerran kohtaamme uudelleen, silloin kun kevät on
lauluineen.
Pois haihtukaa, lumet ja entinen, taas nousta saa, kukkaset toiveiden!
On jossakin, onnemme, armahin, kun uskot vain, kohtaamme jossakin.
Säveltänyt: Maurice Jarre Sanoittanut: Francis Webster/Saukki